MÀ ruuvaan irti sydÀmen, Rennosti taskuun heitÀn sen. MÀ sÀÀdÀn jalat kulkemaan Paratiisiin ihanaan: Toiveitten tunkio, sielu tuskiemme. MÀ tiedÀn sen ja kuljen vaan LÀpi satumaan.
Mun omatunto janoaa Puhdasta ruumista pÀÀlle maan. MÀ syötÀn koiralleni sen Omatuntoni hiljaisen. Autuus on hiljainen, tunne tunnoton tÀÀ. MÀ tiedÀn sen ja kuljen vaan Ja kupla kimaltaa.
En kuule (en kuule), en nÀe (en nÀe), Olen puhdas ihminen. Ei mua lankeemaan saa Tuo lanteitaan vÀrisyttelevÀ nainen. MÀ pelkÀÀn (mÀ pelkÀÀn), se tulee (se tulee), Syö minut jÀttilÀishampurilainen. MÀ pelkÀÀn (mÀ pelkÀÀn), se puree (se puree), Jalostamani raakalainen. MÀ pelkÀÀn (mÀ pelkÀÀn), se tulee (se tulee), Syö minut jÀttilÀishampurilainen. MÀ pelkÀÀn (mÀ pelkÀÀn), se puree (se puree), Jalostamani raakalainen.
On pelko harhaa, pois sen saa Kuka vaan, kun omistaa. Ei materia tuskaa nÀÀ, Ei vuoda verta terÀspÀÀ. Ihana elÀmÀ! TyhjÀ, tÀydellinen. MÀ tiedÀn sen ja kuljen vaan LÀpi satumaan Ja kupla kimaltaa.