Oli yö syksyinen sinussa tyhjyys tuskallinen ovelles onnistui rÀmpimÀÀn, pÀÀstit luoksesi lÀmpimÀÀn
Hieno yö, helvetin hieno yö Olit ollut aiemmin vain joku jota tapailin, en pelleillyt enÀÀ en kyennyt muuhun kuin itkemÀÀn ja entisen ylpeyden pois kitkemÀÀn Autoit, minulle rauhan laitoit pikkuhiljaa kuukausien kuluessa pois talvisten
Kertoisit, mitÀ löysit minusta silloin, tiedÀ en Kuitenkin minulle annoit, jotakin kun palaset yhteen kannoit
Tuli kevÀt ja tullessan toi sen elÀmÀÀsi, jonkun toisen Oli teiltÀ pois useasti, ohitseni katsoit kaipaavasti
Se vaikeaa, on kertoa mahdoton kerÀsi vehkeet ja kÀvelin pois ovesta ulos ja taas tyhjyyteen
Jos sielu siivet sais, merelle kaartais, alas taivaalta sukeltais LÀpi pinnan, alas, alas pohjaan saakka SynkÀn verhon, vÀlissÀ nÀÀn, minun ja mun elÀmÀn Sanasi sattuvat, mieltÀni raastaa mielessÀ kuvat pelkÀÀ saastaa Takaisin jos ottaisit, mitÀÀn et nÀistÀ silmistÀ tuntisi mitÀÀn et löytÀisi, tÀmÀ kirje on viimeinen