Pakolainen, oman elämäni olen, pakoon juosta saan, sitä mitä kerran juoksemaan, opin, pysähdyn, nyt vain luonas kysymään, jos luonas saisit pysymään
Mut paikalla näytä jotain, joka saa, minut tänne kaipaamaan, näytä jotain kaunista, "Silmäs näytä, ne kuvallani täytän", niin täytän kuvallasi, peilit huoneessasi tässä, pimeässä
Sä tiedät sen, se tyhjyys, jonka hiljaisuutta peläten huoneessani kuuntelen, niin luulen, on harhaa Enkä enää paeta osaa, paeta liikkuvaa vankilaa
Jos täytät sen, vankilassa ole en vaan sinä ja maailmasi, olette huoneessani