SeitsemÀn tietÀ, kaiken olevan kadotukseen JÀjellÀ vain aaveiden kansoittama, autio maa
Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen Tulen hamossa rakastajasi
SeitsemÀn jokea, jotka virtaavat paratiisista MyrkyttÀen sydÀmmet tekopyhyydellÀÀn
âKuten tĂ€mĂ€ verikÀÀn ei enÀÀ palaa luoksesi, Et sinĂ€kÀÀn enÀÀ pÀÀse lĂ€hemmĂ€ksi jumalaaâ
Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi
âMinĂ€ olen ensimmĂ€inen ja viimeinen. Kunnioitettu ja halveksittu. MinĂ€ olen huora ja pyhĂ€. Vaimo ja neitsyt. MinĂ€ olen hiljaisuus jota ei voi kĂ€sittÀÀ MinĂ€ olen nimeni kaikuâ