aamulla nousin, avasin verhot
pimeää vielä, petasin sängyn
selasin lehden ja lähdin jo ennen seitsemää
autolla töihin, radio pauhaa
synkiltä mietteiltä saanut en rauhaa
tyhjyyden tunne mun vierellä istui silloinkin
aiemmin

estribillo:
ei suuntaa, ei paikkaa
ei läheltä toisen voi kotia löytää luulin aiemmin
ei suuntaa, ei paikkaa
koleat tuulet vain sivuja kääntää luulin aiemmin
nyt kaiken näen selvemmin

pöydällä töitä ja alati kiire
lounasta yksin mä söin kuten aina
viideltä lähdin ja totesin ilman viilenneen
satoi kun tv:tä illalla katsoin
verkossa vuokran ja laskuni maksoin
nukahdin myöhään ja odotin sua kai silloinkin
aiemmin

estribillo

tein matkaa sun luo
kun melkein jo luovutin
kaiken toit takaisin

estribillo